Omenamato

Omenamato löysi oman omenan ja rakensi sen sisään oman maailman. Mitä siitä, vaikka se oli ahdas niin. Ei mato kaivannutkaan muihin maisemiin. Se siellä eli ja oli ja nautti omenasta eikä tiennyt mitään muusta maailmasta.

Pia Perkiö kirjassa Taikakiikari

On edellisestä kirjoituksesta niin paljon aikaa, että tämä bloggerikin on muuttunut. En pidä tämmöisistä muutoksista, mutta pitänee sopeutua. Kevät on ollut pullollaan kummallisia tapauksia, ikäviä kuulumisia, raivostuttavia ihmissieluja, monenlaista puuhaa, yhteistyötä ja itsenäistä naputtelua, lakkoja ja repeämisiä ja kaikkea mitä ei voinut kuvitella. Kesällä on kuitenkin ihmeellinen kyky asettaa asiat parempaan valoon. Tällaista hyvää minun kevääseeni on kuulunut:

- Tietenkin paljon puutarhatöitä. Tekisin niitä mielelläni vaikka kokoajan, mutta työt verottavat harrastusta.

- Perustin takapihalle kukkakedon. Siitä tulee ihana.

- Istutin kaksi ihanaa joriinia keinun eteen, pinkin ja keltaisen. Toinen näyttää tekevän kuolemaa, mutta viimevuonna kuollut pioni näyttää jonkinasteisia elonmerkkejä.

- Pidän suurimmasta osasta hyönteisiä ja muurahaisia vastaan minulla ei ole mitään kaunoja, mutta olen huomannut, että niillä on sairas perversio syödä  pihasaunamme. Niinpä olen astunut pahuuden tielle ja ruvennut murhaamaan niitä.

- Kasvimaalle jäi tänä vuonna yksi tyhjä palsta, koska jätin viimevuonna naurettavasti epäonnistuneet kaalit ja lantut kylvämättä. Perustin tyhjään palstaan minikokoisen ruispellon. Vihertää :) (Ja kuva kenottaa...)

- Siemenestä kasvattamani kultasadepuu on selvinnyt talvesta. Mieletön fiilis, olen niin onnistunut. Kukkia odotellessa.

- Harva se päivä tulee nikkaroitua jotain. Valmiiksi asti saatu isoäidinneliöpeitto, rautalankatekstejä, tyynynpäällisiä ainakin viisi, vaaleanpunaiseksi maalattu puutarhatuoli, pitsiliinoja monenmonta ja vaikka mitä.

 - Alkukevään ylitseampuva stressi ja murheet veivät minut outoon muistamattomuuden tilaan ja viikon ajan en tajunnut pitää kännykkääni mukana missään. Joko se jäi kotiin tai sitten töihin ja aina oli puheluita tolkuttomasti vastaamatta. Mikä rauhoittaisi paremmin kuin väriterapiaompelu, kirjailin itselleni muistitaulun eteiseen.

- Pihanikkaroinneista pitää vielä kehuskellen mainita mielettömän hieno pajuaita kasvimaan ympärille.

- Kevätsiivous teki hyvää sekä kodille että minun mielenterveydelleni. Ensimmäistä kertaa eläessäni LAHJOITIN tavaraa kierrätykseen, peräti viisi kuusi kassillista. Mieli keveni kummasti. Mutta navetasta pelastin vanhaa arabiaa, jota olin jossain mielenhäiriössä pakannut roskiin meneväksi!

- Juhlin syntymäpäiviäni tässä taannoin, kohta viisikymmentä lasissa, kuten juhlavieraiden kanssa vitsailimme. Voi kesä ja puutarha <3

Yritän ryhdistäytyä tämän blogin suhteen. Arjen pienten idioottimaisuuksien jakaminen täällä keventää aina mieltäni ja sitä pitäisi harrastaa useamminkin. Nyt nukkumatti kutsuu, palailen taas pikimmiten. Kiitos kun kuuntelitte! Ja tähän loppuun vähän ajattelemisen aihetta.  

Röyh

Se on pian valmis!

Kevätriemua

Paheita minulla ei ole, paitsi piiritanssi,
joskus innostun niin että helmat nousevat korviin.
Maalaistyttö en silti ole.
Osaan seisoa niin kuin jokainen äiti
opettaa tytärtään: lantio eteen!

Mieluusti vaihtaisin osaa Matilda Makejoyn kanssa.
Naapurin hovista kiirii huhuja hänen tempuistaan.
Millaista olisi elättää itsensä nuorallatanssijana?
Iltakaudet kuuntelen lemmenlauluja,
kuisketta rakastajista, jotka lähettävät lahjaksi
nipun runoja ja vaikka oman etusormensa.
Lauluja on sepitetty niillekin rakastetuille,
joita ei ole koskaan nähty.
Intohimosta en toivu,
mutta eikö uusi hurmantauti
ole sen tepsivin rohto?

Ei minulla ole paheita, paitsi villi nauru
ja halu tietää,
mistä kaikesta olen jäänyt paitsi.

Tittamari Marttisen kirjasta Käärmesormus.

Löydätkö Kaisan kuvasta?

Tänä aamuna heräsin ihan itse

mikä on selkeä merkki kesän tulosta.

Kuukauteen en ole ehtinyt kirjoittaa kuulumisia, vaikka asioita onkin ollut paljon, merkityksellisiä ja etenkin niitä merkityksettömiä.

Viimeisen kuukauden aikana...

...olen huomannut, että elämä voitti taas talven.

...olen kävellyt pelkissä hai-saappaissa, koska en ole jaksanut ottaa esille talvikenkiäni.

...olen saanut valmiiksi uuden täydellisen ihanan talvitakkini, josta mummini sanoi, että eipä kyllä itse päällensä sellaista pistäisi.

...henkisesti siirtynyt talvesta kevääseen ja harkinnut huonekasvin ostoa, pistänyt esille pääsiäiskoristeen ja ripustanut ikkunaan kevätperhosen.

...saanut päätökseen yhden pikaikuisuusprojekteistani, kesäverhot, jotka vaihdoin heti keittiöön.

...kuunnellut äänikirjana Sinuhe Egyptiläisen. Varmuus on paras.

...juhlinut syntymäpäiviä ja leiponut kakun (siis koonnut kakun kaupan valmiista osasista).

...paistanut lettuja ja tehnyt lettutaikinan itse maidosta, jauhoista ja munista.

...en ole voinut estellä pahuuden houkutuksia ja syönyt ainakin kolme pussia sipsejä.

...totutellut normaaliin elämään.

...istunut vessanpöntöllä.

...katsellut vessanpönttöä.

...harjoitellut erilaisia tapoja vetää vessa.

...vahtinut vesimittaria.

...pessyt käsiä.

...aloittanut virkkaamaan kylpyhuoneeseen verhoa.

...tottunut siihen, että näppiksessä ei ole edelleenkään y-kirjainta.

...löytänyt yrttiteet.

...kerran jopa ostanut pussin teetä illan ratoksi yhden siiderin sijasta.

...joutunut investoimaan uuteen keittiövehkeeseen, minisiivilään.

...jonka vuoksi innovoin aivan uudenlaisen säilytystavan epämääräisille keittiövehkeille, irralliset pikku koukut astiankuivausritilästä roikkumaan.

...haaveilin keittiöremontista ja siitä että pääsisi eroon kämäisestä astiankuivausritilästä.

...suunnittelinkin jo itseasiassa keittiöremontin, mutta se ei mennyt vielä ihan sellaisenaan toteutukseen.

...katsonut TAAS yhden elokuvan, typerän kauhun, mutta edelleen on nukahdettava silmät auki.

...tuhlannut viimeiset rahat taas kirppiksille.

...juonut kahvia liian myöhään ja valvonut öitä aina tasaisin väliajoin.

...ajautunut työhuoneessa todelliseen kaaokseen. Aina kovin kohteliaasti välinpitämätön miehenikin kysäisi eilen ensimmäistä kertaa "miten täällä oikein on tämmöstä".

...ja se johtuu siitä että...

...olen avaamassa myymälää tuttavani kanssa reilun kuukauden päästä. Olen niin innoissani, että vain sauhuan aamusta iltaan ja painan ommellen kuin päätön kana. Myymälällä ei vielä ole edes nimeä, mutta kaikki aikanaan.

Aika rientää ja siirryn sorvin ääreen. Kuhan töiltä kerkeän, yritän napata runokirjankin käteen. Mutta nyt kiiruhdan, nauttikaa keväästä!

Olen ollut poissa koska

KUUKAUDEN PÄÄSTÄ AVAUTUU UUSI MYYMÄLÄNI! Mitä, missä ja häh huomenna siitä lisää :)

Joulu

Joulu tuli ja meni ja kyllä olikin ihanaa! Usein nautin järjestetyistä juhlista niin, että paljon asioita unohtuu, mutta tänä vuonna sentään muistin valokuvata. Jos jotain unohtui, niin saunavastat jäivät käyttämättä, mutta totesimme niiden sopivan paremmin uuden vuoden pesuorgioihin. Aaton aatto meni siivotessa, sukuloidessa ja säätämisessä, mutta aaton ja tämän joulupäivän olen viettänyt täysin vastuuntunnottomasti lörsäillen. Huomenna odottaakin sitten karmaiseva tiski, mutta yritän silti venyttää joulumieltä vielä sinne saakka. Sitten hengähdetään ja hoidetaan velvollisuuksia muutama päivä, kunnes joutuu vallaton uusivuosi uusine kujeineen.

Aaton vastaisena yönä lumi sitten satoi ja viimeisteli joulutunnelman. (Nyt se jo tekee paluuta sinne mistä se ikinä tulikin ja räystäät tippuvat. Kummallinen sattuma? Jos olisi taipuvainen uskonhömpötyksiin, voisi näiden hetkellisten joulunietosten luulla olevan joululahja ylemmältä taholta.) Koristelin puolitoistametrisen pihakuusemme äidin vanhoilla joulukoristeilla, sillä en halunnut neulasia ja ötököitä sisälle.

Odotellessani joulusaunan lämpenemistä, väkersin pikaisesti tienvarteen lumilyhdyn, kun jäälyhtyjen tekeminen on ollut lähiaikoina olosuhteiden vuoksi hieman hankalaa. Kyllä se olikin kaunis sinisessä talviyössä! Ilo oli kyllä lyhytaikainen, sillä tänä aamuna se oli jo lämpimän kelin vuoksi sortunut...

Joulukuusia meillä oli oikeastaan neljä, kolme omasta takaa ja sitten tämä minikuusi, jonka kävin hakemassa eräästä paikasta ihan metsänhoidollisista syistä :D Istutin sen pesusoikkoon ja koristelin miniomenilla, joista enää on jälkellä vain yksi, missä lienevät?

Lahjoja! Parasta (kirjoitin ensin parsata :)) joulussa on sen valmistelu, mutta toisena tulee ehdottomasti lahjat. Sekä antaminen että saaminen (mutta erityisesti lahjaideoiden keksiminen ja niiden tekeminen ja tottakai paketointi).  

Omista paketeistani paljastui muun muassa tämä ihana tilda-purkki ihanine sisältöineen (uusia pilkkusukkia vanhojen pilkkusukkien kavereiksi) ja oikein oikeita isoisoäitini virkkaamia vintage-pitsiliinoja.

Sitten illallispöytään, tänä vuonna mieheni yllätti herkullisella lampaanpaistilla ja yrttiuunijuureksilla. Välipalana salaattia, muikunmätiä ja kylmäsavulohta. Söin ja join kaikkea liikaa ja aattoilta ja yö oli todella tuskallinen, heräilin koko yön laantumattomaan ähkyyn :D Joulupäivänä maistelimme kiinalaisia rapuja, mutta siitä toimituksesta otetut valokuvat olivat niin rivoja, ettei niitä voi julkaista. Minulla meni kymmenen ravun syömiseen (aukirepimiseen) tunti, mutta herkullisia olivat.

Teimme joulun ruokaostokset viime tingassa aatonaattona ja muutama perustarvike oli siihen mennessä loppu kaupoista. Kinkun kanssa jouduimme tyytymään kompromissiin. Myös glögiasiat menivät pipariksi, kun parhaat maut oli myyty loppuun jo päiviä sitten. Alkon myyjä suositteli glöginkorvikkeeksi keltaista Talvihetki "jalojuomaa" ja menin lankaan. Varoitan kaikkia, se on kertakaikkiaan oksettavaa.

Olenko ollut tässä liian negatiivinen? Oikeasti mieli on hyvä ja rauhallinen, ja silmä lepää, kun katselee joulutortturiviä. En ole pipari-ihmisiä, joulutorttuja sen sijaan syön ympäri vuoden. Jouluna se toki kärjistyy, olen viimeisen viiden päivän ajan syönyt aamiaisella pelkkiä joulutorttuja :) (Ja kärsin kovasti kivuliaista finneistä.)

Olen tosiaan levännytkin, mutta toimettomuus ei  ole minun tapani nollata. Olenkin kuluttanut joulunpyhät ahkerasti askarrellen. Ostin meidän ässästä kaikki tulitikkupuntit ennen joulua ja viimeiset päivät olenkin päällystänyt niitä yhteen erityisen salaiseen juttuun ja siitä tulee todellakin hieno ja upea hahaa sittenpä näätte.

Tähän mennessä olen päällystänyt reilut viitisen kymmentä askia, mutta vielä ei ole valmista, keltainen sarja uupuu. Askartelun lisäksi joulun vapaaaika meni lähes täysin epämääräiseen fiilistelyyn ja istuskeluun, mutta kuuntelin äänikirjana (askartelun lomassa) myös Heikki Turusen Simpauttajan sekä katsoin (jopas jotakin) elokuvan dvdltä (viimekerrasta on tosiaan aikaa) se oli se aika mauton tietokoneanimaatio beowulf. Viimeksi taisin katsoa dvdltä taru sormusten herrat vuosi sitten, jokin kummallinen sohva-angstimaraton sekin ollut. Josta tulikin mieleeni, Hobitti-elokuva tulee vuoden päästä <3

"Mitä sie kuvaat, mie just ajattelin et kuvataan täällä pihalla nii et tuo risukasa ei tulis kuvaan et ois silleen idyllisemmän näköstä et niinku täällä ois aina nättiä ja siistiä."

"Ai minnuu, elä tässä, no joo okei mie niinkun tässä hyppäisin riemukkaasti, elä nyt vielä ennen ku mie hyppään, no ni kohta, än yy tee nyt."

"Onnistuko, ai toinen vielä, no ni än yy tee nyt, vielä än yy tee nyt, oota kohta än yy tee nyt, ota silleen kunnolla, tuu lähemmäks, anna mie näytän, okei nyt än yy tee nyt, vieläkö?"

Ja sitten valmistelemaan uuden vuoden riehaa. Miten teidän joulut sujuivat?

Joulumieltä